NÄIN SYNTYI PERÄMEREN "JÄHTI"

Teksti Juha Ruusuvuori

 

Perinteisen purjealuksen rakentamiseen tarvitaan aimo annos haaveita, päättäväisyyttä, uutteruutta ja ripaus tervettä hulluutta. Kemin jähtihanke alkoi toteutua kun kahden miehen pitkäaikaiset unelmat kohtasivat. Meri-Lapin Työhönvalmennus-säätiön tuotantopäällikkö Pekka Hissa ja veneenrakentaja Leo Tervonen olivat nämä miehet.
Pekka Hissa oli pitkin 1990-lukua elätellyt ideaa perinteisen kaksimastoisen purjelaivan rakentamisesta. Peräpohjolassa kaksimastoisia kaljaaseja on aina kutsuttu jähdeiksi, ruotsin jakt-sanan mukaan. Ja tällaisen aluksen Pekka Hissa halusi saada aikaan. Aluksi hän pyöritteli ajatusta Simon veneilijöiden piirissä, mutta ymmärrettävästi niin paljon talkoovoimaa ei koskaan saatu liikkeelle, että laiva olisi voitu rakentaa.
Mutta vuonna 2004 ajatus otti tulta Kemin säätiön ja Rovaniemen Monitoimikeskus-säätiön ideapalaverissa. Nämä säätiöthän teettävät työllistetyllä väellään mitä erilaisimpia metalli- ja puuesineitä - miksipä ei sitten kokonaista laivaa, kunhan pätevä venemestari saataisiin johtamaan työtä.

 

Säätiöiden projekti

Meri-Lapin Työhönvalmennus -säätiö ja Rovaniemen Monitoimikeskus -säätiö ottivat aluksen rakentamisen projektikseen. Jähdin tarkoitus on toimia tilausmatkailu- ja koulutuskäytössä. Yksi tärkeä tavoite on myös elvyttää veneenrakennusperinnettä sekä säilyttää vanhoja merimiestaitoja.
Projekti aloitettiin lokakuun 4. päivänä 2004, jolloin Kemissä alettiin laajentaa säätiön työpajan hallitilaa. Kemissä ja Rovaniemellä alettiin kartoittaa tarvittavia materiaaleja ja suunnitella aikatauluja. Ensimmäiset työllistetyt aloittivat hankkeessa helmikuun puolivälissä 2005.

 

 

Jähdin runkokaarien asennus käynnissä. Keskellä vasaraa heiluttaa laivanrakennusmestari Leo Tervonen.

 

Kokenut laivanrakennusmestari

Veneenrakennuksen ammattilainen löytyi Iin Olhavasta, perinteisen laivanrakennuksen kantaseudulta. Hän oli Leo Tervonen, joka oli pienestä pojasta saakka unelmoinut ison purjealuksen rakentamisesta. Tervonen kertoo, että hänen merilläkin ollut isänsä oli kerran veistänyt pojalleen Suomen Joutsenen pienoismallin. Ja poikahan veisti ensimmäisen puuveneensä jo kuusitoistakesäisenä.
Leo Tervonen on syntynyt heinäkuussa 1941 Kuivaniemellä. Hän on elämässään ehtinyt kiertää koko Suomen rannikot, asunut sittemmin Oulussa, Kemin Ajoksessa ja Olhavassa. Jo Tervosen isoäidin isä veisti veneitä, ja suvusta löytyy Kuivaniemen maineikkaita jähdinrakentajia kuten Väätäjiä.
- Kyllä ensimmäisen saaristolaispurjeveneen rakentaminen oli melkoista hammasten kiristystä. Sitä sai pelätä, että laudat poksuvat poikki niitä taivuttaessa, mutta vene siitä tuli, ja juuri tähän veneeseen hyppäsi muutamaa vuotta myöhemmin tuleva vaimonikin. Vene oli kaksimastoinen ja spriipurjeilla varustettu. Sen rakennushommassa oli melkoinen apu tällaisesta seikkaperäisestä tietotaito-kirjasta, jota sodan jälkeen myyskenneltiin tee-se-itse-miehille. Siinäpä selostettiin juurta jaksaen, miten rakennat saaristomallisen purjeveneen, ja minähän rakensin sen.
Tervonen oli myöhemmin veneenrakennusopissa Uuno Kuparisella Haukiputaalla puolentoista vuoden ajan. Eli hän sai oppinsa vanhojen koivistolaisten veneenrakennusperinteiden taitajalta.

- Aloittelin veneenrakentajana 1960-luvun puolivälissä Kemin Ajoksessa, siellä rakentelin pressujen alla paljaalla maalla soutu- ja moottoriveneitä. Noihin aikoihin olin aluksi muissa työssä, kelloseppänä ja liuotin- ja hiokehommissa.
Vähitellen veneet veivät koko miehen, joka nykyisin voi laskea rakentaneensa kolmattasataa puista venettä. Hänen ensimmäinen varsinainen verstaansa oli Kemissä vuosina 1971-74, sieltä hän muutti Olhavaan. Siellä ensimmäinen verstas paloi täysin syksyllä 1977, toinen valmistui 1988, ja siellä Tervonen jatkaa nykyisin töitään. Nuoruuden päivinä saattoi Tervosen kirveestä syntyä jopa kolme jokivenettä viikossa.
Tervoselle tavallinen tekniikka on rakentaa veneet tasasaumaan puurimoista ja sitten päällystää rakenne lujitemuovilla. Näin veneistä tulee vesitiiviitä.
Säätiöt olivat tyytyväisiä saadessaan monipuolisen veneenrakennuksen ammattilaisen työnjohtajakseen. Ilman Leo Tervosta jähtihanke olisi tuskin koskaan toteutunut, sillä perinteisen laivanrakentamisen ammattilaisia ei Suomessa ole kovin monen sormen laskettaviksi.
Julkisen rahoituksen lisäksi Pekka Hissa on kerännyt sponsoriapua lukuisilta Peräpohjolan liikeyrityksiltä ja julkisilta laitoksilta. Tärkeää apua on antanut myös Kemin seurakunta, jonka kirkkoherra Pertti Telkki tivasi Hissalta visiota sponsoroinnista. Hissa totesi, että visio oli valmiina: kirkkohan tarjoaa meille pelastusta, joten miten olisi kaksi pelastuslauttaa Jähdille. Ja se naula veti.

 

 

 

 

Mäntyinen purjelaiva

Kemin jähti on kauttaaltaan mäntyä ja männystä valmistettua liimapuristetta. Myös molemmat alamastot ovat mäntyä, ne on rakennettu ontoiksi koska sisällä on putkitukset sähköjohdoille. Sen sijaan ylämastot ja puomit ja kahvelit ovat kuusipuuta. Perinteisessä venerakentamisessahan suositaan usein kuusta ja lehtikuusta. Mutta Jähdin puutavaraa eivät rakentajat päässeet valikoimaan, koska puu tuli lahjoituksena Finnforestin Karihaaran sahalta.
Laivan rungon kaaripuut on taivutettu mäntylamelleista ja niiden päällä lepäävä laudoitus on koottu 30 x 60 millimetrin rimoista. Kaikki on kiinnitetty kaariin ja toisiinsa uretaaniliimalla. Tämän kylkirakenteen päällä on lujitemuovikerros lasikuidusta ja polyesterihartsista, sitä on pohjassa 7-8 millimetrin kerros ja laidalla 5-6 milliä. Aluksen kansilautojen saumat on täytetty epoksilla ja päällystetty elastisella liimamassalla.
Kaikki puurakenteet on käsitelty seoksella, jossa on kaksi kolmannesta raakaa pellavaöljyä ja kolmannes puunsuoja-ainetta. Hautatervaa ei aluksesta löydy, vaikka Tervonen pitääkin tervan hajusta. Pellavaöljy on pelkkänä bakteerien herkkua, mutta lahonsuoja estää myös sitä mustumasta ja homehtumasta.
Jähdin köysistö on nykyisen tavan mukaan keinohamppua, joka erehdyttävästi näyttää aidolta hampulta, mutta ei veny ja vanu kulutuksessa. Laivan plokit on veistetty Rovaniemen säätiön työpajassa koivusta. Purjeet on ommellut alan ammattilainen Meripurje Suomenlinnassa.

 

 

 

 

Työttömät töissä

Jähti-projektissa on projektituella työskennellyt kaksi työnjohtajaa sekä omarahoitteisesti yksi osa-aikainen työnjohtaja. Kaksi työnjohtajaa on ollut Kemissä ja yksi Rovaniemellä. Aluksen rakentamiseen on Kemissä osallistunut kymmenen ja Rovaniemellä seitsemän ihmistä. Pääasiallisesti mukana ovat olleet 35-49 -vuotiaat pitkäaikaistyöttömät. Kemissä on tehty pääasiassa puutyöt, Rovaniemellä metalli- ja sähkötöitä.
Veijo Tihinen on yksi niitä tekijöitä, joille puulaivan rakentaminen on tehnyt hyvää. Rakennusmestari Tihinen menetti firmansa 1990-luvun alun laman myllerryksissä ja joutui olemaan työttömänä kahdeksan vuotta. Tuona aikana hän kuitenkin opiskeli puusepän ammatin ja rakenteli muun muassa purjelaivojen pienoismallia. Tihisen rakentama Santa Maria voidaan nähdä perinteikkäässä Kemin Ankkurissa ja onpa hän sommitellut Sampo-jäänmurtajankin mallin murtajamatkailua Kemissä pyörittävälle yhtiölle.
Veijo Tihisen mielestä koko jähdinrakennuksen jännittävin vaihe oli se, kun liimarakenteiset kaaret pakotettiin muotoonsa taljoilla ja puristimilla. Aikaisemmin veneitä rakentamaton väki oli jännittynyt siitä pamahtelisivatko ankaralle rasitukselle jännitetyt kaaripuut poikki. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan noin tunnissa oli kaari ottanut mallinsa.
- Tästä työstä on ollut monipuolinen hyöty, näitä oppeja voin käyttää myös pienoismallirakentamisessa, jota aion kyllä jatkaa tämänkin homman jälkeen.
Veijo Tihinen vastaa aika paljolti laivan sisustustöistä. Projekti on ollut monivivahteinen, onneksi tapaturmilta on vältytty.
- Dramaattisin tapaus taisi rakennusvaiheessa olla se, kun eräs työkaveri löi itseään vasaralla päähän!